Kestävyysmieltymysten kartoittaminen

EU on laatinut sääntelykehikon, jonka avulla voitte ottaa kestävän kehityksen huomioon sijoittamisessa, ja sen vuoksi keräämme tietoja kestävyysmieltymyksistänne. 

Kestävyysmieltymyksillä tarkoitetaan valintaanne siitä, sisällytetäänkö sijoituksiinne sellaisia sijoituksia, joissa huomioidaan pääasialliset haitalliset kestävyysvaikutukset, EU:n tiedonantovelvoiteasetuksen mukaisia kestäviä sijoituksia tai EU-taksonomian mukaisia sijoituksia. Kysymme kestävyysmieltymyksiänne, jotta voimme tarjota teille mieltymystenne ja tavoitteidenne mukaisia tuotteita ja palveluita sekä täyttääksemme kestävän rahoituksen sääntelyn edellytykset. 

Kysymyksemme perustuvat EU-sääntelyyn

EU:n tiedonantovelvoiteasetus (Sustainable Finance Disclosure Regulation, SFDR) edellyttää finanssimarkkinatoimijoita antamaan tietoa rahoitustuotteistaan, mikäli niillä on kestävyystavoitteita (ns. artikla 9-tuotteet) tai niillä edistetään kestäviä ominaisuuksia (ns. artikla 8-tuotteet). Artikla 9:n mukaiset tuotteet voivat periaatteessa sijoittaa vain yrityksiin, jotka edistävät ympäristöllisen tai sosiaalisen kestävyyden tavoitetta. Artikla 8:n mukaiset tuotteet voivat sijoittaa yrityksiin, jotka edistävät kestävän kehityksen tavoitetta, mutta ne voivat myös edistää kestävyyttä muilla tavoin, esimerkiksi jättäytymällä pois tietyiltä aloilta tai vaikuttamalla niiden yritysten toimintaan, joihin ne sijoittavat. Kestävien sijoitusten osuus on yleensä pienempi artikla 8:n mukaisissa tuotteissa kuin artikla 9:n mukaisissa tuotteissa.

Rahoitustuotteiden valmistaja on se, joka SFDR:n kestävän sijoituksen määritelmän perusteella asettaa kriteerit sille, mitä pidetään kestävänä ja mitä ei. Tämä tarkoittaa, että tuotteiden tasapuolinen vertailu voi olla vaikeaa. SFDR sisältää myös säännökset koskien niin sanottuja pääasiallisia haitallisia vaikutuksia (Principal Adverse Impact, PAI), joilla tarkoitetaan yritystoiminnan kielteisiä vaikutuksia ympäröivään yhteiskuntaan ja maailmaan. Tällaisia voivat olla hiilidioksidipäästöt, luonnon monimuotoisuuden vahingoittuminen tai ihmisoikeusloukkaukset.

EU:n taksonomia-asetuksen mukaan yritykset ilmoittavat, mitkä osat niiden toiminnasta edistävät jotakin kuudesta määritellystä ympäristötavoitteesta (ilmastonmuutoksen hillitseminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vesi- ja merivarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja valvonta sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen). Toiminnan osaa, joka edistää jotakin näistä tavoitteista, kutsutaan ympäristön kannalta kestäväksi. Tavoitteen saavuttaminen olisi toteutettava vaikuttamatta kielteisesti muihin tavoitteisiin. EU-taksonomiaa ei ole vielä pantu täysimääräisesti täytäntöön, ja toistaiseksi se koskee vain tiettyjä, yleisen edun kannalta merkittäviä yrityksiä, joilla on yli 500 työntekijää. Siksi vain hyvin harvat rahoitustuotteet ilmoittavat tällä hetkellä EU-taksonomian mukaisen ympäristökestävyyden vähimmäisprosenttiosuuden. Tulevaisuudessa kestävyysraportointidirektiivi tulee laajentamaan EU-taksonomian soveltamisalaa ja kattamaan myös pienemmät pörssiyhtiöt ja suuret perheyhtiöt.

EU-taksonomian ja SFDR:n ero 

Yksinkertaisesti sanottuna EU-taksonomia asettaa standardin ympäristön kannalta kestävälle toiminnalle. SFDR:ssä keskitytään rahoitustuotteisiin ja siihen, miten ne raportoivat ympäristöllisistä ja sosiaalisista kestävyysvaikutuksistaan. 

Kestävyystietoihin liittyvän datan puutteellisuus 

Yritysten ja rahastojen on raportoitava kestävyydestään. Toistaiseksi kaikkien tuotteiden kestävyydestä ei kuitenkaan aina ole riittävästi tietoa, jonka voisimme huomioida varainhoidossa tai antaessamme sijoitusneuvontaa.